ARKEENPALUU

Pieni tovi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi tänne kirjoitin. Kesä tuli ja meni, samoin pienen pieni viikon mittainen kesäloma heinäkuussa. Oon yrittänyt pohtia sitä, miksi en ole kirjoitellut tänne, vaikka olen periaatteessa halunnutkin. Asian voisi helposti selittää kiireellä, joka on osaksi tottakin. Olisi mulla silti ollut aikaa. Tekosyy. Kuten varmaan kaikki tietävätkin, kesä oli tukalan kuuma. Sisällä oleminen tai tietokoneen ruudun tuijottaminen ei ollut juurikaan ensimmäisenä mielessä. Asun vanhassa kerrostalossa, jossa ei ole juuri minkäänlaista ilmanvaihtoa - ovienkaan auki pitäminen ei auttanut yhtään. Kesä oli ihana, mutta ehkä paikoittain vähän turhan kuuma mun makuun. Alkusyksy on ehdottomasti yksi mun lemppari vuodenajoista, ja epäilen sen vaikuttavan myös jollain tavalla mun motivaatioon. Mä elän jotenkin todella paljon vuodenaikojen mukana. On kiva istuskella villasukat jalassa, teekuppi kourassa kynttilöiden palaessa ja kirjoittaa tänne juttuja. Ja mikä ihaninta - ei tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta tuhanteen kertaan tuulettimen pauhaessa suoraan naamaan, kuten kesällä.



Mun hyvä ystävä Suvi oli viime viikonloppuna käymässä mun luona Helsinki-visiitillä. Aina kun me ollaan kahdestaan, ensimmäinen toimenpide on se, että otetaan Canonit kouraan ja lähdetään pyörimään ympäri kaupunkia ikuistaen hienoja maisemia, toisiamme ja milloin mitäkin. Meillä on yhteinen harrastus, jota on ihana toteuttaa yhdessä. Harmi, että Suvi asuu toisella puolella Suomea ja päästään melko harvoin kuvailemaan yhdessä. Tällä kertaa kuitenkin pyhitettiin koko viikonloppu kameroille ja toisillemme, hahah.




Tarkoitus oli oikeasti lähteä Tallinnaan päiväristeilylle, mutta noin päivää ennen tajusin, että mun passi ei ole enää voimassa. Voin sanoa, että siinä kohtaa harmitti ja paljon! Seuraava projekti onkin sitten uusi passi... "Onneksi" lauantaina satoi vettä taivaan täydeltä, joten ei ehkä harmittanut niin paljon ettei lähdetykään Tallinnaan. Tallinnan sijaan kierreltiin Helsingin parhaimpia paikkoja ja toimimpa myös Suvin makutuomarina shoppaillessa.

Arkeenpaluu on pienen "miniloman" ja turisteilun jälkeen palanut oikein kivasti takaisin uomiinsa. En tiedä oonko jotenkin outo, mutta mä rakastan arkea ja arjen ihan perus juttuja. Kodin siivoamista, leffojen & youtube-videoiden katselua, pyykin pesemistä, ruuanlaittoa, poikaystävän kanssa chillailua + mun työ on niin kivaa, ettei se edes juurikaan tunnu työltä. Yrittäkää nauttia juurikin niistä arjen pienistä asioista, niin ootte oikeasti onnellisia. Elämä on täynnä niitä pieniä asioita.

<3:llä Maria

IHANA KEVÄT

Kolme viikkoa on hurahtanut ihan hullun nopeasti - oon yrittänyt nauttia lämpenevistä ilmoista ja alkavasta kevään tunnelmasta. Kevät on mulle ehdottomasti yksi lempivuodenajoista - tunnen herääväni jollain tavalla uudelleen henkiin luonnon heräämisen myötä. Silloin kun lehdet ilmestyy puihin, linnut laulaa, lokit kirkuu (okei, tää ei ehkä oo niin nautinnollista), auringonvalo lisääntyy ja lämmittää aivan eri tavalla. Uskon, että varmasti moni muukin pystyy samaistumaan tähän. Luulen ihan rehellisesti, että suurin osa ihmisistä on kesällä paljon onnellisempia kuin talvella. Ihminen on luotu elämään kesällä. Monesti mietin, miksi mä asun juuri täällä? Onko lottovoitto syntyä Suomeen? Joo, tavallaan. Suomi on todella hyvä maa - mutta auringonvalon puute varsinkin talvella on välillä todella masentavaa. Talvikuukaudet tuntuvat ikuisuudelta kesään verrattuna. Parasta olisi, kun voisi viettää Suomen talven jossain muualla, ja palata sitten kesäksi takaisin Suomeen. Nää on näitä mun haaveita, hahah.

Rakastan kuvata luontoa, ja mun valokuvausinto herääkin henkiin myös näin keväällä. Rakastan auringonlaskuja ja tähtitaivaita - ai niin, Helsingissä on juuri se hyvä puoli kesällä - nimittäin täällä tulee pimeää! Kemissä melkein koko ikäni asuneena oon tottunut siihen, että aurinko paistaa kesällä läpi yön. Kemissä ei paljoa kesällä tähtitaivaita tuijotella. Mutta Helsingissä - kuten Kemissäkin, täällä on aivan oma tunnelmansa. Ensimmäistä kesää Helsingissä viettäessäni vuonna 2015, kaikki tuntui niin ihmeelliseltä. Ihan kuin olisi ulkomailla ollut, kun kesäyöt olivat lämpimiä, pilkkopimeitä ja tähtitaivas loisti kirkkaana pään päällä. Tällä hetkellä oon tietenkin tottunut siihen, ja osaan arvostaa molempien kotikaupunkieni erilaisia puolia. Kemin valoisuus on ehkä hiukan harvinaisempi ilmiö, mutta se on se mihin mä oon aikaisemmin tottunut.







En pystyisi ikinä kuvittelemaan, että asuisin jossain vaiheessa elämääni "betonilähiössä" sisämaassa. Mulle meren ja luonnon läheisyys on aivan todella tärkeää - olisin varmasti jollain tavalla onneton, jos mun kotiseutua ympäröisi ainoastaan asfaltti eikä meri olisi lähimaillakaan. Oon tällä hetkellä todella tyytyväinen nykyiseen asuinpaikkaani Helsingissä. Voi kumpa kesä vaan jatkuisi ympäri vuoden!





Mulla on ihan hulluna tältä parin viikon ajalta kuvia, joita voisin lisäillä tänne mahdollisimman pian. Kävin pari päivää sitten ekaa kertaa ikinä Helsingin Roihuvuoren Kirsikkapuistossa, joka oli todella upea paikka! Oltiin ehkä ihan hitusen liian myöhässä, koska kukat olivat jo suunnilleen tippumisvaiheessa. Sain kuitenkin mahtavia kuvia sieltä, joten niitä on piakkoin luvassa. Täällä on jo ihan täysi kesä - kuvat tässä postauksessa ovat toukokuun ekalta viikolta jolloin ilmat olivat vielä hitusen kylmiä ja luonto oli vasta heräämäisillään. En malta odottaa, että pääsen kunnon postaustahtiin näiden mun satojen kuvieni kanssa. Tää kesä innostaa mua kuvaamaan. Toivotaan, että se jatkuu samanlaisena! Nyt mä meen lenkkeilemään ja nauttimaan ihanasta kesäpäivästä ja ehkä poikkean mun lemppari uimarannalle. Ihanaa alkanutta kesää just sulle! Nauttikaa tästä ajasta, koska mun mielestä tää on oikeasti elämän parasta aikaa.

 Maria

KUKA ON MARIA

Mun nimi on Maria. Oon 25-vuotias Helsingissä asuva nainen (en tosissaan tiiä oonko nainen vai tyttö, mutta nainen kuulosti paremmalta, hahah). Mä oon jo pitkään miettinyt oman blogin aloittamista. Tää on ollut todellakin monen vuoden pähkäilyn tulos. Takana on satoja väsyneenä tehtyjä työtunteja, aamu neljältä ja viideltä heräämisiä kauniina kesäaamuina, tiukkaa rahan säästämistä, kyyneleitä sekä satoja ellei tuhansia syvällisiä pohdintoja omassa päässäni. Näinä aikoina kaipasin omien ajatusten tuomista jonnekin, esimerkiksi  kirjoittamisen muodossa. Mun päässä liikkuu niin paljon juttuja, etten ihan aina ole viitsinyt häiritä niillä mun kavereita. Muunmuassa siitä syystä oman blogin perustaminen tuntuu todella hyvältä ratkaisulta. Oon ennenkin kirjoittanut blogia, siitä on kylläkin jo melkein 4 vuotta. Itseasiassa tämä blogipohja onkin mun vanhan blogin peruja.



Elämä on muuttunut näiden vuosien aikana todella paljon, ja tarve omien ajatusten säännöstelylle on nykyään vähän suurempi kuin ennen. Vuosien karttuessa olen alkanut enemmän ja enemmän vakavemmin miettimään sitä, mitä mä elämältäni oikeasti haluan. Ehkä tämän kirjoittamisen myötä tiedän itse varmemmin kuka olen ja mitä ajattelen, kun pääsen lukemaan oman pääni tuotoksia konkreettisesti. (Tällä hetkellä ajatukset kiitää päässä siihen tahtiin etten aina itsekään meinaa saada niitä kiinni). Oon aina rakastanut valokuvaamista - se onkin jäänyt kolme vuotta sitten Helsinkiin muutettuani vähän taka-alalle, mikä harmittaa mua suuresti. Kirjoittaminen on myös ollut intohimo pienestä asti. Mulla oli tapana lapsena kirjoittaa omaa päiväkirjaa ja ns. keskiviikkokirjaa (kyllä, luit oikein, kirja, jota kirjoitin aina vain keskiviikkoisin, koska tykkäsin keskiviikoista). Lempparipuuhaani oli myös satujen kirjoittaminen ja sarjakuvien piirtäminen. Luonnollisesti siirryin jossain vaiheessa bloggaamiseen ja valokuvaamiseen, ostin itselleni digikameran, sittemmin myös paremman järjestelmäkameran. Tuo kamera on mulla vieläkin käytössä, joka toimii edelleen todella hyvin. Ehkä pari objektiivia voisi jossain vaiheessa uusia, mutta sille ei varmaan vielä ole kiire.



Päätin hetki sitten ostaa itselleni uuden tietokoneen, koska en ole uusinut mun tietokonetta sitten vuoden 2012 jälkeen. Säästin uutta tietokonetta varten noin puoli vuotta, kunnes suuri päivä koitti ja kiikutin Macbook Pro:n 13 tuumaisena Gigantista kotiin. Sen jälkeen mä oon yrittänyt opetella käyttämään tätä - ja koittanut hermot kireällä saada vanhasta blogipohjasta tehtyä itselleni sopivamman näköistä tähän hetkeen. Ja tässä tää nyt on. Mun kotisivujen-tekotaidot on tosiaankin vielä vähän ruosteessa, mutta yllätyksekseni sain kuin sainkin joitain muutoksia ulkoasussa aikaan. Tää ei ole vielä täysin mieleinen, mutta puserran tätä pikku hiljaa vähän aina eteenpäin. Myös omien kuvieni tyyli on vielä vähän pohdinnassa, mutta eiköhän sekin selviä tässä bloggailun lomassa. Suurin haaste tälle koko projektille taitaa olla se, miten saan julkaistua tänne monipuolisia kuvia - siihen tarvitsisin kuvaajan, joka osaa ja tykkää, tai jolla on suuri halu oppia kuvaamaan. Ehkä joku aloitteleva bloggari, tai bloggari, jolla on sama haaste kuin mulla, eli kuvaajan puuttuminen? Nimenomaan siis juuri siihen tarkoitukseen, että voisin julkaista tänne joskus kuvia itsestäni.



Kuten jo mainitsin, mä oon 25-vuotias ja asun yksin mun kotoisassa pikkuyksiössä Helsingissä. Muutin Helsinkiin kolmisen vuotta sitten (apua, miten siitä on noin kauan!) pienestä kaupungista nimeltä Kemi. Kemi on osa Lapin maakuntaa, ja on Tornion lisäksi ainut Suomen kaupunki Lapissa, joka sijaitsee Perämeren rannalla. Kemi on rauhallinen ja omalla tavallaan sympaattinen paikka - se on kuitenkin kolmanneksi tai toiseksi suurin Lapin kaupunki Rovaniemen ja Tornion ohella. Ei silti ihan niin tuppukylä. Muutin Helsinkiin, koska Kemin pienet piirit alkoivat ehkä käymään vähän turhan ahtaaksi ja työtarjonta oli todella vähäistä. Valmistuttuani lukiosta ja ravintola-alalta näin mahdollisuuden hypätä tyhjään ja tuntemattomaan - Helsinkiin.  Mulla ei ollut täällä kuin pari kaveria, mutta muutos tuntui silti hyvältä. Mä oon aina pärjännyt hyvin yksin, enkä kokenut perheen jättämistä Kemiin ongelmaksi. Mun perhe oli myös todella kannustava, siitä olen todella kiitollinen. Sain vakituisen työn Helsingistä ja uskalsin siten muuttaa super kivaan asuntoon ihanalla sijainnilla. Tämän ensimmäisen työpaikan jälkeen työ on vaihtunut moneenkin otteeseen, mutta ajattelin käydä tätä aihetta tarkemmin läpi toisella kerralla, omassa postauksessaan. Siitäkin on niin paljon kirjoitettavaa, hahah.



Rakastan Helsinkiä. En osaisi tällä hetkellä kuvitella asuvani muualla. (Tai mistä sitä tietää, vaikka rakastuisinkin johonkin toiseen kaupunkiin, maahan tai kulttuuriin, ja päättäisinkin muuttaa sinne). Oon aika avoin tällä hetkellä kaikelle mun elämässäni. Mulla on mukava osa-aikainen päivätyö ja huikean hauska työporukka. Elämä täällä on ajoittain tuntunut tietysti vähän yksinäiseltä, kun vanhat kaveripiirit eivät ole lähelläkään, ja perhe on yli 600 kilometrin päässä. Joku toinen, joka on kokenut tämän elämässään tai on samassa tilanteessa omasta tahdostaan, tietää mitä asioita siinä käy läpi kun muuttaa kauas. Mun mielestä nämä asiat ovat vain vahvistaneet mua ja tehneet musta enemmän aikuisen.  Siitä olen todella iloinen, että uskalsin muuttaa. Moni ei uskalla. Helsinkiin muuton jälkeen voin sanoa, että mun elämä on rikastunut. Kaikki on tällä hetkellä todella hyvin. 

xoxo, Maria